St. Michael -hylky

St. Michael on toinen kahdesta pienestä matalasta hylystä Zonqor Pointissa Marsaskalassa, Maltan kaakkoisrannikolla. St. Michael toimi ennen hinaajana Grand Harbourissa Vallettassa. Alus upotettiin tarkoituksella toukokuussa 1998 yhdessä toisen hinaajan, Tugboat 10:n, kanssa keinotekoiseksi riutaksi ja sukelluskohteeksi. Ennen upotusta hinaajat puhdistettiin perusteellisesti ja niistä tehtiin sekä ympäristölle että sukeltajille turvallisia.

St. Michael -hylky on 20 m pitkä ja pystyssä tasaisella hiekkapohjalla 22 m syvyydessä, ylimpien osien ollessa noin 17 metrissä. Tämä hinaaja on suunnilleen 15 m etäisyydellä riutasta; näkyvyyden ollessa hyvä hylyn voi nähdä riutalta, mutta näkyvyys Marsaskala Bayssa ei ole yhtä hyvä kuin muualla Maltalla. Tugboat 10 on noin 50 m länteen St. Michaelin perästä ja lähempänä riuttaa. Hylyillä käydään yleensä samalla sukelluksella.

Hinaajat St. Michael ja 10 ovat nyt osittain sienieläinten ja korallien peittämiä, muodostaen viehättävän keinotekoisen riutan ja keitaan moninaiselle merenelämälle. Hylyt ovat muuttaneet karun merenpohjan rantasukelluskohteeksi kaiken tasoisille sukeltajille, tarjoten erinomaisia mahdollisuuksia harjoitella hylkysukellusta keskisyvyyksissä. Hinaajat ovat myös suojassa luoteistuulilta, mikä tekee niistä suositun sukelluskohteen kesäkuukausina.

St Michael ja Tug 10 ovat Maltan harvoja matalia hylkysukelluksia, jotka sopivat PADI OWD tai vastaavalle sukeltajalle. Muita matalia hylkyjä ovat vuonna 2013 upotettu Tug 2 -hinaaja Exilesissa Sliemassa, 2009 upotettu Patrol Boat P31 Cominolla, sekä toisen maailmansodan aikaiset HMS Maori Vallettassa ja X127/Carolita Manoel Islandilla, molemmat Marsamxett Harbourissa.

St. Michael -hinaajan hylyn historia

St. Michael rakennettiin vuonna 1944 Trentonissa Ontariossa Kanadassa Central Bridge Co. -telakalla Britannian sotakuljetusministeriölle. Alus oli Tanac-tyyppinen hinaaja, yksi 265:stä (230 teräksistä ja 35 puista) vuosina 1943-45 rakennetusta, noin 20 m pitkä ja leveydeltään 5 m. Hinaajat toimitettiin kansilastina useisiin eri paikkoihin mukaan lukien Malta, Gibraltar, Kaukoitä ja Afrikan rannikon satamat, ja ne palvelivat Kuninkaallisessa laivastossa toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen suurin osa Tanac-hinaajista myytiin siinä maassa missä ne sattuivat olemaan käytössä.

St. Michael toimi useita vuosia Maltalla hinaten lukuisia laivoja Vallettan Grand Harbourissa. Sitten alus ankkuroitiin Jetties Wharf -laituriin Marsassa vanhan voimalaitoksen viereen yhdessä Tug 10 -hinaajan kanssa odottamaan kohtaloaan. Molemmat hinaajat upposivat niille sijoilleen ja olivat osittain upoksissa monta vuotta pohjassa, koska niitten alla oli vain muutama metri vettä. Myöhemmin hinaajat osti paikallinen maltalainen telakkayhtiö Cassar Group.

Marraskuussa 1996 Cassar Groupin johtajat lahjoittivat St. Michael ja Tug 10 -hinaajat sukellusyhteisölle upotettavaksi keinotekoisiksi riutoiksi, ja tarjoutuivat myös hoitamaan alusten puhdistuksen, hinaamisen ja upottamisen. Kun viranomaiset antoivat hankkeelle luvan, hinaajat nostettiin Marsan satama-altaasta ja puhdistettiin kaikesta mikä voisi olla vaaraksi sukeltajille tai ympäristölle – lasit, ovet ja luukut poistettiin ja sukeltamista varten avattiin kulkuväyliä, jotta hylkyjä voi tutkia turvallisesti.

St. Michael ja Tug 10 upotettiin 16. toukokuuta 1998 Zonqor Pointiin, Marsaskala Bay -lahden sisäänkäynnin pohjoispuolelle. Paikka valittiin useasta syystä: sukelluskohde on suojassa luoteistuulilta, merenpohja oli pelkkää hiekkaa ja syvyydeltään noin 20 m, mikä sopii myös vähemmän kokeneille sukeltajille. Molemmat hylyt ovat pystyasennossa ja sijaitsevat riutan suuntaisesti. Keulat osoittavat ulos lahdesta ja hinaajat ovat peräkkäin jonossa, St. Michael Tug 10:n edessä, noin 50 m etäisyydellä toisistaan.